Ammatillisen koulutuksen haasteita ratkottava myös haastavassa taloustilanteessa
Taitaja-lähettiläs ja kansanedustaja Jorma Piisinen (ps.) pohti Taitajan haastattelussa ammatillisen koulutuksen haasteita haastavan taloudellisen tilanteen keskellä. Piisinen ammensi omista rakennusalan kokemuksistaan kommentoidessaan yritysten ja oppilaitosten yhteistyötä, suurimpia haasteita sekä muistellessaan omia tärkeitä oppejaan.
Yritysten ja oppilaitosten välisiä asioita kehittämään hyvässä hengessä
Miten voit vaikuttaa siihen, että amisopiskelijat saavat jatkossakin riittävän määrän lähiopetusta? Ammatillisen koulutuksen määrärahojen leikkaamisella on nimittäin ollut vaikutuksia lähiopetuksen määrään.
Taloudellinen tilanne on haastava. Rahoja tarvitaan joka paikkaan ja myöskin ammatilliseen opetukseen. Sehän on tärkeätä yhteiskunnan pyörimisen kannalta, että me saamme riittävästi ammattilaisia hoitamaan työtehtäviä.
Siinä on haasteita. Ehkä lähtisin siitä, että ammatillisessa koulutuksessa menee jonkun verran resursseja siihen, että ammattikoulussa joudutaan sitten paikkaamaan sitä peruskoulusta jäänyttä oppimisvajetta, eli päästään läpi vajavaisin taidoin.
Mutta sitten itse ammatillisessa koulutuksessa ehkä pitäisi priorisoida sitä käytettävissä olevaa rahaa enemmän siihen lähiopetukseen. Mietittäisiin, että mitkä alat ensinnäkin ovat semmoisia mihin tarvitaan sitä lähiopetusta enemmän.
Sitä kautta voisi ehkä lähteä miettimään myöskin yritysten ja koulutuksen yhteistyötä. Se on saanut aika paljon palautetta yrityksien suunnalta tämmöisistä oppisopimuskoulutuksen mahdollisuudesta. Yrityksillä on näkemystä siihen suuntaan, että oppisopimuskoulutussuhdetta pitäisi muuttaa siihen suuntaan, että se on enemmän opettamissuhde kuin työsuhde.
Kuitenkin yritykset joutuvat panostamaan yhden huippuammattilaisen kouluttamaan nuorta siinä oppisopimuksessa. Tällä hetkellä ei oikeastaan ole mahdollisuutta velvoittaa tätä oppilasta sitoutumaan siihen yritykseen saatuaan oppinsa. Tämä on ollut yritysten mielestä haastavaa.
En tiedä olisiko tässä jonkunlaista kehittämisen mahdollisuutta, että saataisiin muutettua sitä hyvässä yhteistyössä, että sekä yritykset että oppilaitokset ja ennen kaikkea nuoret, ammattiin opiskelevat oppilaat hyötyisivät tästä asiasta.
Taitajasta motivaatiota ja hyvinvointia
Olemme huomanneet, että välttämättä jokainen opiskelija ei saa tarvitsemaansa tukea. Miten voit olla mukana vaikuttamassa siihen, että tukea tarvitsevat amisopiskelijat saavat jatkossa riittävää tukea ja ohjausta ja että opiskelijat voivat koulussa hyvin?
Tämä on haastava kysymys. Tänä päivänä se tuen tarve on hyvin moninainen. Siellä on oppimisvaikeuksia, on kielitaidollisia ongelmia ja kenties mielenterveysongelmiakin. Miten tähän riittävät resurssit ja tuetaan tätä?
Ehkä tässäkin lähtisin korostamaan sitä, että resilienssiä ja valmiutta kohdata näitä haasteita kasvatettaisiin jo sieltä kotoa ja myöskin peruskoulun osalta lähdettäisiin sitä parantamaan.
Tämä on haastava tilanne, että kun on niin monimuotoista tämä tuen tarve. Onko koulukuraattoreita tai kenties psykologeja, jotka pystyisivät auttamaan? Tässäkin taas törmätään siihen rahapulaan, että rahaa täytyisi löytyä tämmöiseen.
Nyt oikeastaan se minkä tiimoilta tässä ollaan eli Taitaja-kilpailu, niin tämähän on hyvä motivoiva tekijä oppilaalle ylipäätänsä. Pyritään kilpailemaan siinä ammattitaidossa, se on ehkä semmoista mielekästä oppimista myöskin. Sitä kautta voidaan saada sitä hyvinvointiakin kenties paranemaan siellä.
Miten itse näet sen, että olisiko se motivoivampaa oppilaille ja sitä kautta henkisesti antoisampaa, jos annettaisiin lahjakkaampien päästä etenemään siinä opiskelussa vähän nopeammin kuin kenties ne, jotka tarvitsevat sitä tukea sitten enemmän? Sitä kautta saataisiin sitten ainakin osa niistä hyvin pärjäävistä tuotua työmarkkinoille ja saamaan itsellensä elantoa.
Nuoria kiinnostaa myös amiksissa, miten heitä voidaan ottaa mukaan vaikuttamaan heitä itseään koskevissa päätöksissä?
Varmaan julkinen keskustelu on semmoinen, että sitä kautta saisi päätä avattua ja ihmisiä kiinnostumaan siitä. Myöskin näitä, jotka opintosuunnitelmia tekevät että sinne otettaisiin jollain tavalla myöskin opiskelijat mukaan niihin päätöksentekoelimiin, jossa tehdään näitä opinto-ohjelmia. Näen sen yhtenä keinona.
Ylipäätänsä yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa varmaan on avain siihen, että mitä enemmän näistä asioista keskustellaan ja tuodaan niitä esille, niin sen paremmin varmaan voivat myöskin opiskelijat vaikuttaa siihen omaan asemaansa ja siihen, miten he tulevat kuulluksi ja huomioiduksi heitä kaikkein eniten koskevassa asiassa.
On tavallaan hassunkurista, että he, joita tämä eniten koskettaa, niin heidät tavallaan unohdetaan tässä asiassa. Näkisin nämä siihen vaihtoehdoksi.
Hoitoalalta mallia myös opettamiseen
Mikä on mielestäsi ammatillisen koulutuksen suurin haaste juuri nyt ja mitä voit tehdä asialle?
Minun on ehkä vaikea ottaa kantaa ylipäätänsä, siis sellaisille aloille, joista minulla ei ole kokemusta. Mutta esimerkiksi teknisillä aloilla, rakennusalalla on käytännössä semmoinen haaste, että sinne tulee vajavaisin taidoin oppilaita ja koulusta valmistuneita työelämään.
Siinä varmaan vaikuttaa hyvin voimakkaasti se, että tekninen ala, etenkin rakentaminen, on hyvin suhdanneherkkää. On tiedossa, että kun suhdanteet lähtevät nousuun, niin päteviä opettajia lähtee ammattikouluista työmaille töihin, mestareiksi, insinööreiksi ja suunnittelijoiksi. Myös käytännön työn opettajat lähtevät työmaille tekemään konkreettista työtä. Ehkä tähän pitäisi jollain tavalla pystyä puuttumaan.
Mikä on sitten se keino? Taas tullaan siihen, että rahahan on hyvä motiivi jäädä tai tehdä jotakin tiettyä työtä. Mutta meillä politiikoillahan ei ole mahdollisuutta puuttua siihen palkkaukseen. Ehkä parantamalla heidän työolosuhteitaan ja henkeä siellä, että ollaan oikeasti huolissaan siitä nuoresta opiskelijakunnasta
Tämä on ehkä vähän rohkeatakin sanoa tässä sillä tavalla, että jos löydettäisiin semmoinen velvollisuuden tunto siihen opettamiseen. Tänä päivänä on esimerkiksi hoitoalalla hyvin monesti, että ihmiset, jotka hoitoalalla työskentelevät, niin heillä on semmoinen velvollisuuden tunto. He ovat hoivaihmisiä jo luonteeltaan. Eli jos tähän opettamiseenkin löydettäisiin opettamiseen kiintyneitä ihmisiä.
Ehkä tämä on liian paljon vaadittu, koska kuitenkin jokainen tekee työtään ja siitä työstä pitää ensisijaisesti saada paitsi sitä tyydytystä siitä työn tekemisestä, työn tuloksista, mutta myöskin taloudellista hyvinvointia.
Mikä peruskoulun jälkeinen opintoihin liittyvä muisto, oppi tai henkilö on jäänyt mieleesi ja minkä takia?
Oikeastaan minulla on hyvin paljon mieleisiä muistoja, mitkä ovat jääneet peruskoulun jälkeen mieleen.
Olen tehnyt hyvin pitkän uran Remontti-Reiskana eli kiertänyt ympäri Suomea hyvin monenlaisissa rakennusalan tapahtumissa. On ollut messuja, luentotilaisuuksia ja koulutustilaisuuksia. Olen niissä kaikissa päässyt aina siihen etuoikeutettuun asemaan, että olen kohdannut rakennusalan huippuosaajia.
Tapahtumissa on ollut rakennusfysiikan professoreita, huippurakennesuunnittelijoita, työnjohtajia ja mestareita. Olen heiltä päässyt imemään sen alan huippuosaamista itseeni jopa siihen asti, että nämä asiantuntijat on joskus jopa sanonut, että sinäpäs olet tiedonjanoinen!
Nämä ovat olleet semmoisia itselleni parhaita hetkiä ja näitä henkilöitä olisi vaikka kuinka paljon, mutta ehkä jätän vielä nimeämättä!
Taitaja2026 haastatteli loppuvuodesta 2025 neljää kansanedustajaa, jotka toimivat myös Taitaja2026-lähettiläinä. Haastattelijoina toimivat Keudan oppilaskunnan Kuoman jäsenet.
